Matka alkoi rennoissa tunnelmissa ja tietyllä samalla rutiinilla kuin kaikki edelliset lomamme. Ainoa ero oli, että Ebba haettiin uudesta kodistaan, jonka pihalla hän jo odotteli laukut pakattuna. Lentomatkan aikana ei olisi päällisin puolin voinut arvata perheemme hajonneen paria kuukautta aikaisemmin. Sen verran hyvällä tuulella kaikki olivat ja huomasin itsekin olevani tietyssä meidän perheen lomamoodissa. Vaikka kaikkia perheenjäseniä oli varmaankin koko kesän ainakin jossain määrin mietityttänyt koko kuvio ja ainakin minua ja Ebbaa varmasti matkan sujuminen arveluttanut, oli jokainen asioiden suhteen hyvin hienotunteinen.

Rantalomakohteessa meno jatkui samanlaisena leppoisana jutusteluna ja hyvä niin. Tänne oli tultu lepäämään ja lomailemaan eikä riitelemään. Myös perheen lapsille edellisiltä matkoilta tutut lievät kiukkuilut tietyissä vaiheissa lomaa menivät saman kaavan mukaan ilman eron vetämistä mukaan. Ainoa mikä puuttui täysin oli tietysti minun ja Ebban välinen läheisyys. Sen takia tietysti, että kummallakaan ei tuntunut olevan mitään aietta tai mielenkiintoa asiaan. Olin miettinyt ennen matkaa, olisiko Ebballa jotain kuvitelmia seksistä exän kanssa yhteisellä lomamatkalla, kuten joissain elokuvissa ja olin miettinyt valmiiksi jonkun kohteliaan kieltäytymisen tai oletettavan jäätymisen, mutta tämä pelko oli täysin turha. Kenties hänellä oli uusi petikaveri kotimaassa odottelemassa tai hän vain ymmärsi yskän. Luulisin, että seksi exän kanssa on urbaania legendaa tai jos ei ole, niin kohdallamme parinkymmenen vuoden jyystö vain kertakaikkiaan oli tarpeeksi. Itselläni oli kesän aikana ollut pientä sutinaa siellä sun täällä, joten omatkin ajatukseni olivat tosin kotimaan kuumissa öissä.

Jossain välissä lomaa olin nuorimmaisen ja Ebban kanssa kävelyllä lomakaupungin rantabulevardilla ja Ebba sai päähänsä, että hän tarvitsee uudet bikinit. Jonkinlainen toisinto tämäkin edellisiltä lomilta. Hän poikkesi vaatekauppaan ja vietti hyvän tovin sovituskopissa tyttären aina välillä kiikuttaessa hänelle uusia ylä- ja alaosia sovitettavaksi. Lopulta hän jätti bikinit ostamatta ja poistui raivoissaan kaupasta. Sovituskopin peili oli kuulemma kiero ja sai hänet näyttämään lihavammalta ja kaameammalta kuin hän todellisuudessa oli ja sen takia kaikki bikinit näyttivät hänestä hirveiltä. Katsahdimme tyttären kanssa toisiimme ja matkaa jatkettiin illalliselle. Parin päivän päästä sama toistui. Jotkut aikaisemmin sovitetuista bikineistä pitäisi testata uudelleen, mutta jälleen kerran sovituskopin peili pahoitti hänen mielensä. Kiinnostuin asiasta ja kun olimme lähdössä kaupasta, piipahdin nopeasti sovituskoppiin katsomaan olisiko kokemus verrattavissa huvipuiston naurutaloon. Peili oli pettymyksekseni ihan tavallinen ja suora ja näin itseni aivan samanlaisena kuin muistakin kuvastimista. En halunnut mainita asiasta, mutta jäin pohtimaan kiinnostavaa seikkaa. Olin lukenut sattuneesta syystä muutaman artikkelin naisen keski-iän kriiseistä ja muistin jotain sen suuntaista, että kun nainen kipuilee oman itsensä kanssa ja käsittelee kriisiin liittyvää vihaa ja uhoa, on tyyppillistä, että vitutuksesta syytetään lähinnä miestä ja parisuhdetta. Mutta että tuhdeista reisistä ja masusta voisi syyttää peiliä. Silloin on jo melko lujasti jalat irti maasta, mutta toisaalta eihän siitä nyt minua voisikaan enää syyttää.

Loma loppui aikanaan ja palattiin kotiin arki mielessä. Ihmettelin jälkeenpäin, miten mukavaa meillä oli ollut ja samaa miettivät varmaan muutkin.