Jouluvalmistelut osuivat viikonlopulle tänä vuonna ja hyvä niin. Kaupoissa jonottaminen on mukavampaa levänneenä ja siivouksellekin oli enemmän aikaa, varsinkin kun ne piti hoitaa yksin tänä vuonna. Olimme sopineet, että Ebba tulisi viettämään joulua meille. Se oli hänen, mutta myös lasten toive. Olin alunperin varautunut viettämään joulua nelistään lasten kanssa ja nyt hieman mietitytti. Melko rankan syyskauden jälkeen toivoin mahdollisimman rentoa joulunviettoa. Edellisinä vuosina jouluhässäkkä Ebban kanssa oli ollut molemmille stressaavaa, enkä halunnut mitään sekoilua jouluiltaan. Toisaalta kahden lapsemme syntymäpäiväjuhlat joulukuussa yhdessä olivat menneet ihan mukavasti.

Ebba saapui jouluaattona hyvissä ajoin. Hän oli hyväntuulinen ja hääräsi keittiössä hyvällä ja rennolla asenteella. Suoraan sanottuna en ehkä olisi suoriutunut joulupöydän varustelusta ja kattamisesta läheskään yhtä nopeasti ja hienosti yksin. Muutenkin koko illallinen sujui leppoisissa tunnelmissa ja ohikiitävän hetken tuntui kuin mitään isompia mullistuksia ei olisi koskaan tapahtunutkaan perheessä. Ihimiset juttelivat iloisesti, maistelivat pöydän antimista ja mistään ei olisi voinut ulkopuolinen päätellä, että tämä tapaaminen on täysin poikkeuksellinen. Ehkä vuosien perinteet perheessä joulunvietosta tekivät sen, ehkä kaikki vain yrittivät kovasti tehdä illasta kaikille mukavan. Asumuserosta tai mistään siihen liittyvästä ei puhuttu mitään koko päivän ja illan aikana. Lopulta jaettiin lahjat, vietettiin yhteistä aikaa ja ilta päättyi mukavissa tunnelmissa Ebban lähtiessä kotiinsa. Olin iloinen siitä, miten joulu oli mennyt ja yllättynyt, että minulla oli ihan samanlainen mukava perhejoulufiilis kuin pääsääntöisesti kaikkina edellisinäkin vuosina oli ollut.

Mukavat joulutunnelmat tulivat mieleen tapaninpäivänä ja nyt niistä tuli hyvin surumielinen tunne. Ilta oli edustanut jotain, joka oli ollut itsestäänselvää meille ennen, mutta nyt jotain poikkeuksellista koko perheelle. Ilta oli edustanut vanhoja hyviä aikoja, jolloin meidän ei tarvinnut miettiä, mitä toinen ajattelee asioista tai sopia joka asiasta erikseen. Olin jo unohtanut sen, miten hyvin me parhaillaan tulimme toimeen tai sen miltä se tuntui, kun vuosia sitten puhallettiin yhteen hiileen. Vanhojen aikojen kaipaukseen liittyy tietysti se, että aika myös kultaa muistoja. Ja teetä hörppiessä kultaiset joulut rullasivat mielessäni parinkymmenen vuoden ajalta. Hienoja aikoja olivat.