Istuskelin tuntemattomassa miesporukassa eräänlaisessa ulkokatoksessa ja ympärillä sorisi rento äijien turina. Katokseen käveli melko pitkä vaalea nainen jakkupuvussa ja tuli kiittämään meitä tekemästämme työstä. Siitä oli kuulemma tullut hyvä. Mutisin jotain okei tai sellaista ja nainen meni pois. Samassa paikalle asteli toinen nainen, joka esittäytyi kansliapäälliköksi. Ei ole kuulemma tahdikasta sanoa vain okei henkilölle, joka sentään on Tanskan prinsessa. Kun katsoin katoksen toiseen päähän, siellä seisoivat Suomen presidenttipari ja tämä nainen. Kaikki paikallaolijat alkoivat tekemään hitaita kädenliikkeitä, jotka muistuttivat hieman natsitervehdystä. Heräsin ja huomasin olevani taas samassa erotilanteessa kuin eilenkin, tosin päivä oli vaihtunut lauantaiksi. Mietin hetken unen merkitystä ja totesin, että vielä mennään melko normaaleissa merkeissä, pahempiakin unia voisi olla. Kuvasikohan prinsessa tervehdyksineen Ebbaa? Nousin ylös sillä mielellä, että tänäänkin olen vapaa kaikista menneisyyden vaikeista hetkistä paitsi siitä, miten rahat riittävät, kun Ebba on poissa. Tänään pitäisi käydä kaupassa.

 

 Ajattelin myös pihahommia. Jotenkin tässä tilanteessa tekemisen suunnittelukin toi voimia ja huomasin, että tänään näköjään koko päivän suunnittelu tuntuu jo jotenkin luontevalta. Stressitilassa näkökenttä kapenee ja aikaikkuna lyhenee. Siitä päätellen mennään hyvään suuntaan. Kauppareissulle lähti mukaan nuorimmainen. Sanoin automatkalla, että jos kauppakeskuksessa mulla menee yhtäkkiä tunteisiin, niin sitten menisin hetkeksi parkkihalliin tai autoon kokoomaan itseäni. ´Toivottavasti ymmärrät´, sanoin. ´Mä ymmärrän ihan täysin ton´, sanoi tyttö.  

 

Viikonlopun ruuat ja flamingoilmapallo, vein ne ja nuorimmaisen kotiin ja lähdin ajelemaan ympäriinsä. Pettämisjuttu tuli taas mieleen ja ajattelin, että se homma pitää kyllä ihan ensiksi puhua läpi Ebban kanssa. En tiedä ketään, joka ei olisi sellaisesta välinpitämätön, mutta en varmaan ole myöskään kaikkein tulisin kuumakalle mustasukkaisuusasioissa. Joka tapauksessa vituttaa moinen sen verran, että haluan kyllä tietää kenestä on kyse ja jos siltä tuntuu, myös soittamaan tai viestittämään tälle näädälle jonkinlaisen kiitti vitusti - tyyppisen tervehdyksen. Ainakin haluaisin olla varma, etten koskaan osta kodinkonetta tai kännykkäliittymää moiselta kulisseissa hiippailevalta paskiaiselta, jonka naisteniskutaidot herättävät näköjään vain keski-ikäisten varattujen rouvien huomion. Ainoa oma kokemukseni tästä liittyy opiskeluaikaan, jolloin toin baarista yhden tsybyn kotiini. Tyttö aiheutti pahemman sortin pettymyksen, kun sängyssä alkoi yhtäkkiä itkemään, halusi soittaa yhden melko sekavalta kuulostavan puhelun ja häipyi sen jälkeen hyvästejä jättämättä. Hieman myöhemmin puhelin soi ja siellä oli ilmeisesti hänen puolisonsa, joka kertoi, että vaimoke on melkoinen sekopää ja halusi tietää, olenko pannut häntä. Kielsin asian, mikä oli totta ja ilmoitin, etten tiennyt hänen olevan parisuhteessa. Toivotimme toisillemme hyvät yöt. Olin joutunut keskellä parisuhdekriisiä, mutta pidin miekkosen lähestymistapaa tyylikkäänä.

 

Ebba oli puhelimessa raivoissaan ja itsekin huusin takaisin. Emme ole koskaan osanneet kovin kauniisti riidellä. Muutaman viestin jälkeen puheyhteys palasi ja sovimme pitkän väittelyn jälkeen, että puhuisimme tämän pettämisjutun läpi naamatusten ja asia olisi sen jälkeen loppuunkäsitelty. Sanoin, ettei hänen mieskuvionsa maanantain jälkeen kiinnosta minua, mutta tämä juttu tapahtui aikana, jolloin olimme sopineet käyttäytyvämme ihan toisin. Sain kuulla jotain luolamiesjuttuja ja mitäpä sitä totuutta loukkauksena ottamaan. Kolmiodraamat aiheuttavat suuria tunteita ja siksi aihe on kestosuosikki kulttuurin parissa. Jos olisimme oopperan aihe, olisi mielenkiintoista tietää, miltä roolihahmomme näyttäisivät yleisöstä. Kaksi hyvää miestä ja paha nainen vai paha aviomies ja Romeo ja Julia vai kenties viekas rakastaja joka tuhoaa sen suuren avioliiton ja pakenee yöhön. 

 

Puhuimme myös rahasta ja Ebba kertoi olevansa nyt ystäviensä seurassa muutamalla neuvoa antavalla ja on saanut hyviä neuvoja. Voihan perse, nyt siellä on jo joukko raivottaria ja lisää kerääntyy koko ajan. Yhdessä suunnittelevat, miten se Ebban parhaat vuodet vienyt mies kynitään, pyöritetään tervassa ja höyhenissä ja lopulta ajetaan maanpakoon rutiköyhänä, jotta Ebba saa hengittää viimeinkin vapaasti. Ja illan hämärtyessä kaikki Ebban kaverit ja tutut saapuvat soihtukulkueessa pihalle huutamaan iskulauseitaan. Toisaalta hänen kaverinsa ovat vaikuttaneet ihan täyspäisiltä, joten ehkä he illan aikana saisivat hieman rauhoiteltua häntä ja tuotua hieman perspektiiviä koko juttuun. Ebba nimittäin vaikutti olevan täynnä pyhää vihaa. Vihareaktion tulkitsin itse niin, että hän oli primitiivitilassa, silloin aivoissa primäärialueet ovat aktiivisia ja minkäänlainen järkipuhe aivokuorelle ei tehoa. Toisaalta totesimme molemmat, että paha kun ei etänä oikein tiedä, mitä toinen ajattelee. Silloin ajattelee tällaisissa tilanteissa aina pahinta. Lyhyen keskustelun jälkeen olimme molemmat taas rauhallisia ja itkuhan siinä tuli puolin ja toisin. Ebba kertoi, ettei tarvitse huolia, kun Kela korvaa kyllä menettämäni ylläpitokustannukset. Epäilin tätä vahvasti ja lupasin palata asiaan, kunhan olen laskenut hieman budjettia. En jaksanut enää puhua. Hyvä, että on kunnossa ja ystävien tukemana siellä.

 

Illalla pakersin kustannuslaskelmaa taloudesta, Ebban ja minun osuuksista ja vajauksesta tässä uudessa kahden asunnon loukussa. Ajattelin Kelaa ja telaketjufeministin näköistä virkailijaa, joka kuivasti toteaa, että kun autot on myyty ja vaihdettu vuosimallin 83 Toyotaan ja meikäläisen palkkarahat on käytetty viimeistä penniä myöten lasten ja Ebban elättämiseen, kaikki on ihan kunnossa. Mihinkäs tämmöinen keski-ikäinen äijä rahaa tarvitsee, kun kaikki aika menee töissä ja kotona ruuanlaitossa ja siivotessa. Korkeintaan pientä viikkorahaa siivoustarvikkeisiin saisin. Tästä tulee vielä karmea sotku ja rahaa palaa. Pienenä usein tapeltiin isosiskon kanssa leluista ja rahasta ja muusta. Ehkä niistä kokemuksista olisi nyt hyötyä.