Matka mökille alkoi perinteisissä merkeissä. Puolen tunnin ajon jälkeen kissat päättivät paskoa kuljetuslaatikoonsa. Ei muuta kuin auto seis tien poskeen ja siivoamaan. Lapset auttoivat työssä kiitettävästi, minkä panin iloisena merkille. Tietynlainen uusi yhteishenki oli asettunut perheeseen ja siitä oli varmaankin kiittäminen kaikkien mielessä kalvavaa epävarmuutta tulevasta ja ehkä siitä, että Ebba oli ollut nämä eron alkuajat melkoisen etäinen. Siivouksen jälkeen päätimme pysähtyä seuraavalle hampurilaispaikalle syömään. Ruokailun aikana katselin lapsia ja tunsin pitkästä aikaa tunnetta, että tässä on meidän jengi. Lähempänä mökkiä pysähdyimme kauppaan ja sain taas kosketuksen itäsuomalaiseen mentaliteettiin. Kyselin marketin infopisteeltä kärrypolettia. Tyttö sanoi: ’Meillä ei ole poletteja, mutta mie voin antaa siulle kolikon, jos lupaat tuoda takaisin’. Kiitin luottamuksesta ja lähdin hakemaan kärryjä. Perunoita ottaessani, yksi pieni ja liukas uusi peruna lensi näpeistäni kaaressa viereisen äijän yli. Hän alkoi nauramaan ja tokaisi, että hyvä, ettei lentänyt takin taskuun, olisi tullut myymälävarkaus. Samaan hengenvetoon äijä alkoi kommentoimaan perunoita ja kertomaan omista mieltymyksistään perunoiden koon suhteen ja tarinaa riitti.

Mökille päästyämme ilmassa oli lähestyvä myrsky. Asettuminen sujui melko vaivattomasti. Sama yhteispeli jatkui lasten kanssa ja he auttoivat kaikissa hommissa siivouksesta saunan lämmittämiseen. Tuuli yltyi raivoten myrskynä juhannusaattona. Tontilla on lipputanko, mutta päätin olla vetämättä lippua salkoon siinä tuulessa, se olisi varmaan lähtenyt käsistä ja lentänyt Venäjälle asti. Illalla saunarannan koivuja alkoi kaatua tuulessa ja niissä riitti hommaa tuulen tyynnyttyä lauantaina. Paljon muistoja menneiltä vuosilta nousi mieleeni viikonlopun aikana ja huomasin käveleväni usein mietteissäni ja muistin miten olin katsellut mökillä omaa äitiäni, joka oman eronsa jälkeen oli usein mökillä synkkänä ja mietteissään. Muistan miettineeni joskus, että toivottavasti äiti pitää paketin kasassa, koska muuten olisimme siskoni kanssa kusessa. Ehkä omat lapseni miettivät nyt samoin, ainakin paljon myötätuntoa heillä on ollut tähän tilanteeseen. Mökki oli jo vuosituhannen vaihteesta ollut pakopaikka koko perheelle ja siihen liittyi valtavasti muistoja Ebbasta ja lähes joka paikkaan ja esineeseen liittyi joku muisto yhteisistä hetkistä. Vaikka välillä oli kiristelty hampaita oikein kunnolla, olivat lomat mökillä tehneet aina parisuhteesta vahvemman ja piristäneet arkea kotiinpaluun jälkeen. Viimeisten parin vuoden aikana Ebba tosin oli ollut paljon poissa ja halunnut lähinnä vetäytyä tänne yksikseen. Siinä mielessä olin jo ehkä tottunut tällaiseen mökkeilyyn. Ja ehkä lapsetkin, sillä huomasin heidän puhuvan äidistään täällä menneessä aikamuodossa.

Paluu kotiin sujui taas perinteisissä merkeissä. Puolen tunnin ajon jälkeen auto täyttyi kissanpaskan hajusta ja taas seis maantien varteen. Tälläkin kertaa koko jengi osallistui auliisti huolimatta siitä, että siivoushommassa ainakin kädet likaantuivat rakkaiden lemmikkiemme eritteisiin. Molemmat kissat onnistuivat vielä hetkeksi pakenemaan lähimetsään sitä ennen hieman paniikissa kynsien siivoojiensa käsiä. Siitä huolimatta porukka oli ihan hyvillä fiiliksillä ja kaoottinen tunnelma lähinnä nauratti. Jatkoimme lähimmälle huoltoasemalle pesemään käsiä ja siitä uusia perinteitä noudattaen lähimpään hampurilaispaikkaan syömään. Kun arki alkoi, lähetin viestiä Ebballe ja kyselin tulevan viikon ruokailuista hänen luonaan. Ja siis lasten, koska itseänihän eivät nämä kutsut koske. Ebballa oli vieläkin herneet nenässä, koska ei vaivautunut vastaamaan viestiini ja päätin soittaa hänelle. Sain vastaukseksi rähjäämistä eroon liittyvistä järjestelyistä ja kiukkuisia kommentteja osituksesta ja toiveen vain päästä yli tästä hinnalla millä hyvänsä ja niin edelleen. Yritin selittää, ettei tämä ole enää parisuhde ja käytännön asiat vaan pitäisi hoitaa ja sain vastaukseksi luurin korvaan. Jos tarkoitus oli muuttaa pois ja erota ja kalustaa uusi kämppä vanhan kämpän rojuilla ja aloittaa uusi elämä ja kaiken sen on saanut ihan tosta vaan eikä vielä tarvitse edes elatusmaksuja maksaa, niin miksi helvetissä pitää silti vielä olla raivona. Heitin hänelle viestiä, että olisi ehkä hyvä puhua naamatusten, kun ilmassa on myrskyä, muutaman kuukauden päästä kaikki olisi jo toisin.