Kaiken muun hässäkän keskellä päätin yhtenä toukokuisena iltana, että miksen tapaisi muitakin ihmisiä, siis naisia, olihan Ebbakin sitä tehnyt ja vielä parisuhteessa ollessamme. Ihan vain keskustelu kiinnostavien tyyppien kanssa tuntui piristävältä ajatukselta. Niinpä kirjauduin sisään deittisovellukseen ja valitsin siihen muutaman omasta mielestäni hauskan kuvan ja aloin selailemaan naisia toisensa perään. Sovellus ja kuviot olivat tuttuja parin vuoden takaa, jolloin päätimme Ebban kanssa tapailla muitakin avoimen suhteen merkeissä ja muistoja nousi mieleen niiltä ajoilta. Silloin tapailut olivat lyhyitä ja monille joutui selittelemään avoimen suhteen etiikkaa, joka suoraan sanottuna ei ollut itsellenikään ihan selvä. Nyt tilanne olisi toinen, kun ei tarvitsisi tapailla ketään siten, että pitää koko ajan vilkuilla, ettei ketään tuttuja ole kahvilassa tai baarissa vaan voisi olla ihan oma eromies itsensä.

 

Kun selailin naisten kuvia, huomasin, että aikaisempiin vuosiin verrattuna kuvat, jossa esiintyy lapsia naisten seurassa olivat melkein tyystin kadonneet. Aikaisemmin niitä oli paljon ja siitä tuli hieman kyseenalainen fiilis. Lapset tuskin ovat treffitoiminnassa mukana ja tuskinpa he suostuisivat antamaan lupaa oman kuvansa käyttämiseen, jos pystyisivät asiaa kypsemmin arvioimaan. No hyvä, että se trendi oli ohi. Toinen jännä juttu on profiili, jossa nainen ei hymyile yhdessäkään kuvassa ja pahimmassa tapauksessa on vielä aurinkolasit päässä. Jos ei edes deittiprofiilissaan hymyile, saattaa olla melkoinen hapannaama livenä tavattaessa. Suurin osa oli kuitenkin melko salonkikelpoista materiaalia. En tiedä, miten paljon miehet kuviaan kohentelevat erilaisilla filttereillä, mutta naiset osaavat kyllä pääsääntöisesti tarjota itsestään parhaat puolet ja sommitella kuvat aika tyylikkäiksi. Tykkäyksiä alkoi tulla melkoisella tahdilla, josta ensi hätään päättelin, että muilla miehillä varmaan on vieläkin niitä tylsiä kalastuskuvia tai erilaisia moottoriajoneuvoja, joista naiset eivät yleensä kokemukseni mukaan paljon perusta. Juttelin muutamien mukavan tuntuisten tyyppien kanssa ja eikä aikaakaan, kun ensimmäiset treffit oli sovittu jo samalle viikolle. Hämmästelin tätä nopeutta ja suosiota, mutta ajatus tuntui kivalta.

 

Ajelin helteisessä illassa merenrantaan ja tapasin Annan, joka näytti yhtä hyvältä ja tyylikkäältä kuin kuvissaan. Hyvä niin, joskushan kuvat saattavat olla kymmenenkin vuotta vanhoja ja kaukaa otettuja, jolloin tilanne tapaamisessa muuttuu nopeasti kiusalliseksi. Tunnelma oli rento ja muistelin illan aikana parin vuoden takaista avoimen suhteen säätöä. Silloin poikkeuksetta tapaamiset jännittivät, koska tiesin, että jossain vaiheessa keskustelu etenee suhteeseeni ja lopputulosta oli aina mahdoton aavistaa etukäteen. Toisaalta myös totuuden muuntelu tai suoranainen valehtelu oli vastenmielistä ja toivoin aina välttäväni kiusalliset kysymykset. Lehdistä luetuista pelimiehistä ihmettelen sitä itsevarmaa röyhkeyttä, jolla he suoltavat ne asiat, jotka naiset haluavat kuulla. Oma taktiikkani on olla täysin oma itseni, jolloin voin olla parhaiten hetkessä mukana. Anna oli vuosia sitten eronnut ja ilmeisen sinut oman elämäntilanteensa kanssa. Hän vietti ystäviensä kanssa iloisia sinkkuaikoja tosin  ehkä toivoen samalla tapaavansa sen oikean, vaikkei sitä sanonutkaan. Viihdyimme hyvin yhdessä ja hänelle oli selvä homma, että sänkyyn mennään treffien päätteeksi, mikä sopi mainiosti. Hän ei myöskään vaikuttanut siltä, että olisi seurustelemassa heti ekojen tai toisten treffien jälkeen, joten sovimme tapaavamme uudestaankin.

 

Olin ehtinyt sopia toisetkin treffit parin päivän päähän. Tapasin Liisan kahvilassa ja tapaaminen oli ihan toisenlainen kuin pari päivää aikaisemmin. Liisa arvioi minut nopeasti päästä jalkoihin, kyseli muutaman rutiininomaisen kysymyksen taustoistani ja hörppi kahviaan samalla tiiviisti minua tuijottaen, jopa niin, että vaihdoin istuma-asentoani hieman hermostuneena. Hän kertoi hurjan tarinan erostaan ja pari vielä hurjempaa tarinaa lyhyistä suhteistaan sen jälkeen. Sitten Liisa tarjoili mielenkiintoista tilastotietoa. Hän kertoi treffanneensa muutaman vuoden aikana satoja miehiä ja hänen mukaansa vain yksi sadasta johtaa ihastumiseen. Arvelin, etten ole tuon yhden prosentin onnekkaiden joukossa. Tosin tunne olisi tässä tapauksessa molemminpuolinen. Tapaaminen kesti tasan tunnin ja ilman sen kummempia alustuksia hän kertoi lähtevänsä kotiinsa. Muutaman päivän päästä hän alkoi kuitenkin lähettää viestejä ja syyllisti minua siitä, etten ollut hänestä kiinnostunut. Keskustelu ei johtanut toisiin treffeihin tai siihen ihastumiseen.

 

Seuraavaksi tapasin Kaisan. Ajelin taas merenrantaan kahville ja vietimme hauskan illan yhdessä. Kun hän kertoi omasta menneisyydestään, tarina muistutti jossain määrin Ebban säätämistä viimeisten vuosien aikana. Kun kysyin hänen eron jälkeisistä vaiheistaan, hän kertoi taistelleensa syyllisyyden ja itseinhon demonien kanssa pitkään. Jotenkin jäi kuva, että hän oli edelleenkin ihan hukassa itsensä kanssa. Heitin Kaisan kotiinsa ja sovittiin tapaaminen seuraavalle viikolle, jolloin hänen lapsensa olisivat muualla. Kun, lähetin hänelle viestiä seuraavalla viikolla, hän ei koskaan vastannut. Demonit olivat ehkä tulleet takaisin.

 

Sitten tapasin Annan ja vietimme taas mukavan illan. Sain kyllä kuulla hieman kritiikkiä siitä, etten viestittele hänelle niin usein kuin olisi toivottavaa. Samaan aikaan, kun hän tarjosi erilaista syötävää ja juotavaa sekä halusi lemmiskellä, hän välillä huomatteli asiasta. Naiset tietysti aistivat tunnetilat hyvin ja oma tunnetilani on kai lähinnä hämmentynyt oman elämäni takia. Vaikken nyt varsinaista seurustelumateriaalia ollutkaan, vaan ehkä enemmänkin panokaveri, niin Anna lähtiessäni halusi jo sopia seuraavasta tapaamisesta. Oikein piristävää vaihtelua kotona remontointiin ja erokuvioiden setvimiseen.