sunnuntai, 16. syyskuu 2018

Luku 21: Paluu Arkeen

Kun arki alkoi töiden ja lasten koulun merkeissä, erokin jysähti uudella tavalla eteen. Ehkä olin kuitenkin ollut epäuskoinen koko tilanteen suhteen enkä ollut kovin paljon miettinyt kesäloman jälkeistä aikaa. Ebba kävi vielä loman jälkeisissä kesäisen leppoisissa tunnelmissa piipahtamassa ja juttelimme niitä näitä. Hän mainitsi sivulauseessa, että haluaa ehdottomasti jatkaa itsenäistä uutta elämäänsä kaikkineen ja hänellä ei vaan nyt ollut fiiliksiä jatkaa entiseen tapaan. Johon tokaisin, ettei paluuta entiseen ole nyt näköpiirissä. Pintapuolisena selityksenä eroon tämä ei tietenkään riitä kuten eivät aiemmatkaan meriselitykset. Ymmärrän toki, jos lyhyen seurustelun jälkeen ei ole fiiliksiä, koska kumppaniehdokas ei tunnu omalta, mutta parinkymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen totuus lienee melko paljon monimutkaisempi. Luin mielenkiintoisen jutun keski-iän kriisistä, jossa pohdittiin sitä välimaastoa elämässä, jossa nuoruuden mahdollisuuksista on viimeistään luovuttava ja vanhuuteen alettava ainakin henkisesti valmistautua. Ja miten media muokkaa mielikuvaa vanhuudesta siten, ettei mitään mielenkiintoista ole enää odotettavissa ja toisaalta palvoo nuoruutta ja näiden takia keski-iän kriisi olisi nykypäivänä rankempi kuin ennen. Tiedä siitä. Omalta kannaltani menneet vuosikymmenet olivat olleet aika menestyksekkäitä ja tuoneet perheen, uran ja mukavan elämän enkä koe viisikymppistä vanhukseksi. Ehkä Ebba näkee menneisyytensä toisin ja haluaa kääntää elämänsä viime hetkillä ennen kuin on omasta mielestään niin vanha, ettei enää pysty. Artikkelissa myös mainittiin, että kun kriisissä oleva on ottanut radikaalejakin irtiottoja ja kokeiluja, voi jälkiseurauksena olla äkkipysäys ja jopa masennus. Jäänee nähtäväksi tämäkin. Totesin Ebballe, etten näe mielekkäänä avioliittoa ja ymmärsin, että hakisimme eroa loman jälkeen. Ebba sanoi, ettei hänelle ole mitään väliä sillä onko hän naimisissa vai ei ja saan tehdä niin kuin itse haluan. Viikkoa myöhemmin jätin eropaperit yksin käräjäoikeuteen.

 

Syyskauden aloitus ja arki sujui muutenkin hieman kaksijakoisesti. Välillä olin turhautunut ja vihainenkin siitä, miten helpolla mielestäni Ebba oli päässyt ja miten tökerösti oli hoitanut ja hoiti asioitaan. Koko kuvio soti oikeustajuani vastaan ja silloin tällöin päivät menivät aika synkissä ajatuksissa. Ebba lupasi järjestää lapsille ruokailun kotonaan kerran viikossa. Hän ilmoitti viikonloppuna, minä päivänä ja mihin aikaan lapset voisivat tulla hänen luokseen syömään. Homma lähti takkuillen käyntiin. Lapset eivät ensimmäisinä viikkoina kertaakaan kaikki päässeet paikalle ja jonain kertana yhtään syöjää ei ilmaantunut ruokailemaan. Tästä Ebba oli pahoillaan ja ilmoitti viestiryhmässä tehneensä ison määrän ruokaa turhaan. En usko, että hän ymmärsi ollenkaan, miten yksipuoliselta ja itsekkäältä tämä kaikki vaikutti, minusta ja varmaan ehkä lapsistakin. Tuntui siltä, että sen sijaan, että hän olisi halunnut tavata lapsia, hän kutsui lapset tapaamaan itseään. Sen sijaan, että hän olisi tehnyt asioita lasten ehdoilla tai jopa ilmoittanut, että hänen luokseen voi tulla ihan milloin vain, hän kutsui heitä luokseen aikataulutettuun tunnin tapaamiseen kuin jotain treffideittiä Tinderistä. Aika ja lasten käytös ehkä opettavat tai sitten hänellä vain nyt on niin paljon muuta tärkeämpää tekemistä.

 

Toisaalta arki kotona lasten kanssa lähti sujumaan hyvin ja olimme sopeutuneet elämään nelistään. Kotona ei juurikaan riidelty ja porukka tuli ja meni omien aikataulujensa mukaan. Hoidin ruokaa kaappiin ja pöytään, siivosin kämpän kerran viikkoon ja homma rullasi aika sujuvasti ilman toistakin aikuista. Olin myös tavannut Jonnan, jo ennen lomia pikaisesti, mutta nyt lomien jälkeen vietimme yhä enemmän aikaa yhdessä. Kaunis, pirteä, energinen, hauska ja positiivinen nainen, jonka kanssa touhusimme illat kaupungilla ja Jonnan luona. Kaiken kaikkiaan elämässä tuntui olevan suunta eteenpäin ja myös paljon positiivista virettä, jonka katkaisivat vain satunnaiset yhteydenotot Ebbalta ja lasten etäruokailujen ja niiden jälkikiukkuilujen seuranta.

 

Syyskuun aurinkoisessa illassa juoksin lenkkiä, kun vastaan käveli Irmeli. Ebban ja minun yhteinen tuttavamme, joka moikkasi ja pysäytti minut juttelemaan. Irmeli on jo yli seitsemänkymmentä, hauska ja puhelias nainen. Hän on enemmänkin Ebban ystävä ja itse olen lähinnä tuttu. Hän kysyi, mitä Ebballe kuuluu, josta päättelin, ettei Ebba ollut puhunut erostamme hänelle. Sanoin, etten osaa juuri nyt sanoa, kun en ole yli viikkoon ollut missään tekemisissä hänen kanssaan. Kerroin pääpiirteissään tapahtumat ja ehdotin, että Irmeli ottaa yhteyttä Ebbaan suoraan. Hän halusi keskustella niin pitkään aiheesta, että hiki jäähtyi viileässä illassa. Irmeli kertoi omista kokemuksistaan ja tiesi mistä puhui, kun uskoi elämän olevan nyt hankalaa, mutta ajan parantavan tällaiset asiat. Lopuksi hän mainitsi, ettei sitä kukaan tiedä, miten asiat päätyvät, kuka tietää vaikka takaisin yhteen. Sanoin, että luulen, että tämä on lopullista.

sunnuntai, 16. syyskuu 2018

Luku 20: Hiekkarantoja ja Kuumia Bikineitä

Matka alkoi rennoissa tunnelmissa ja tietyllä samalla rutiinilla kuin kaikki edelliset lomamme. Ainoa ero oli, että Ebba haettiin uudesta kodistaan, jonka pihalla hän jo odotteli laukut pakattuna. Lentomatkan aikana ei olisi päällisin puolin voinut arvata perheemme hajonneen paria kuukautta aikaisemmin. Sen verran hyvällä tuulella kaikki olivat ja huomasin itsekin olevani tietyssä meidän perheen lomamoodissa. Vaikka kaikkia perheenjäseniä oli varmaankin koko kesän ainakin jossain määrin mietityttänyt koko kuvio ja ainakin minua ja Ebbaa varmasti matkan sujuminen arveluttanut, oli jokainen asioiden suhteen hyvin hienotunteinen.

 

Rantalomakohteessa meno jatkui samanlaisena leppoisana jutusteluna ja hyvä niin. Tänne oli tultu lepäämään ja lomailemaan eikä riitelemään. Myös perheen lapsille edellisiltä matkoilta tutut lievät kiukkuilut tietyissä vaiheissa lomaa menivät saman kaavan mukaan ilman eron vetämistä mukaan. Ainoa mikä puuttui täysin oli tietysti minun ja Ebban välinen läheisyys. Sen takia tietysti, että kummallakaan ei tuntunut olevan mitään aietta tai mielenkiintoa asiaan. Olin miettinyt ennen matkaa, olisiko Ebballa jotain kuvitelmia seksistä exän kanssa yhteisellä lomamatkalla, kuten joissain elokuvissa ja olin miettinyt valmiiksi jonkun kohteliaan kieltäytymisen tai oletettavan jäätymisen, mutta tämä pelko oli täysin turha. Kenties hänellä oli uusi petikaveri kotimaassa odottelemassa tai hän vain ymmärsi yskän. Luulisin, että seksi exän kanssa on urbaania legendaa tai jos ei ole, niin kohdallamme parinkymmenen vuoden jyystö vain kertakaikkiaan oli tarpeeksi. Itselläni oli kesän aikana ollut pientä sutinaa siellä sun täällä, joten omatkin ajatukseni olivat tosin kotimaan kuumissa öissä.

 

Jossain välissä lomaa olin nuorimmaisen ja Ebban kanssa kävelyllä lomakaupungin rantabulevardilla ja Ebba sai päähänsä, että hän tarvitsee uudet bikinit. Jonkinlainen toisinto tämäkin edellisiltä lomilta. Hän poikkesi vaatekauppaan ja vietti hyvän tovin sovituskopissa tyttären aina välillä kiikuttaessa hänelle uusia ylä- ja alaosia sovitettavaksi. Lopulta hän jätti bikinit ostamatta ja poistui raivoissaan kaupasta. Sovituskopin peili oli kuulemma kiero ja sai hänet näyttämään lihavammalta ja kaameammalta kuin hän todellisuudessa oli ja sen takia kaikki bikinit näyttivät hänestä hirveiltä. Katsahdimme tyttären kanssa toisiimme ja matkaa jatkettiin illalliselle. Parin päivän päästä sama toistui. Jotkut aikaisemmin sovitetuista bikineistä pitäisi testata uudelleen, mutta jälleen kerran sovituskopin peili pahoitti hänen mielensä. Kiinnostuin asiasta ja kun olimme lähdössä kaupasta, piipahdin nopeasti sovituskoppiin katsomaan olisiko kokemus verrattavissa huvipuiston naurutaloon. Peili oli pettymyksekseni ihan tavallinen ja suora ja näin itseni aivan samanlaisena kuin muistakin kuvastimista. En halunnut mainita asiasta, mutta jäin pohtimaan kiinnostavaa seikkaa. Olin lukenut sattuneesta syystä muutaman artikkelin naisen keski-iän kriiseistä ja muistin jotain sen suuntaista, että kun nainen kipuilee oman itsensä kanssa ja käsittelee kriisiin liittyvää vihaa ja uhoa, on tyyppillistä, että vitutuksesta syytetään lähinnä miestä ja parisuhdetta. Mutta että tuhdeista reisistä ja masusta voisi syyttää peiliä. Silloin on jo melko lujasti jalat irti maasta, mutta toisaalta eihän siitä nyt minua voisikaan enää syyttää.

 

Loma loppui aikanaan ja palattiin kotiin arki mielessä. Ihmettelin jälkeenpäin, miten mukavaa meillä oli ollut ja samaa miettivät varmaan muutkin.

perjantai, 20. heinäkuu 2018

Luku 19: Suuntana Etelä

Olipas rentouttavaa viettää mökkielämää pari viikkoa. Pitkästä aikaa tunsin stressitason laskeneen jotenkin normaalille tasolle. Tähän tulisi loppulomaksi ehkä muutos, koska olimme sopineet viettävämme sen koko perheen voimin jo alkuvuonna tilatulla etelänmatkalla. Tästä reissusta oli kevään mittaan aika ajoin epävarmuutta, mutta sovittiin, että Ebbakin tulisi mukaan enkä maksaisi häntä ulos reissulta. Hän oli buukannut omat lomaviikkonsa samalle ajalle, joten muuten hän saisi viettää itsekseen lomaansa, mikä ehkä olisi kai kaiken huomioonottaen sekin sopinut. No joka tapauksessa juttelimme viikolla puhelimessa ja välimme tuntuivat niin asiallisilta ja kaverillisilta, että suhtauduin aika luottavaisesti tähän eroperheen matkaan. Lapset eivät tuntuneen pitävän asiaa mitenkään sen suurempana juttuna.

 

Päivää ennen matkaa juoksin joka suuntaan kaupoilla ja valmistelin omia ja lasten matkatavaroita. Oli sovittu, että Ebba tulisi käymään illalla, kun töistään pääsisi. Rento fiilis muuttui kertalaakista, kun hän tuli ovesta sisään ja näytti tapansa mukaan väsyneeltä ja vihaiselta. Luulen, etten enää edes muista, millainen hän on rentoutuneena ja hyväntuulisena, muistaakseni aika hyvää seuraa. Nyt tuntui kuin helteisen asunnon lämpötila olisi laskenut muutaman asteen ja sattumoisin samaan aikaan alkoi kova ukkoskuuro. Hän pitäytyi käytännön asioissa ja oli mahdollisimman virallinen ja vähäpuheinen.

 

Olin keskustellut tästä matkasta kavereideni kanssa ja joskus ihan hyvä kuulla jonkun ulkopuolisen mielipide asiaan kuin asiaan vaikkei kavereita aina täysin objektiivisina voi pitääkään. Yhteistä matkaa eron jälkeen pidettiin vähän outona juttuna, mutta toisaalta kypsempänä ratkaisuna kuin toisen vanhemman rannalle jättämistä ihan vain sen takia, etteivät aikuiset mahdu samalle reissulle. Sitä hieman kummasteltiin, että eroa pitkään suunnitellut osapuoli kuitenkin oli halunnut olla matkaa suunnittelemassa ja halusi mukaan lomailemaan vaikka oli nimenomaan halunnut pois perhe-elämästä ja toisen vanhemman läheisyydestä, tässä tapauksessa siis minun. Ihan hyvä pointti ja jos haluaisi spekuloida, voisi ajatella vaikka mitä. 

 

Oma arvioni on, ettei Ebba sen kummemmin ollut tätäkään asiaa miettinyt missään vaiheessa ja ajatteli lähinnä itseään. Kova stressi ja uupumus höystettynä vaihdevuosiin ilmeisesti liittyvällä unettomuudella ja muulla vaivalla tekevät varmasti horisontista melko kapean. Joskus tulevaisuudessa hän on ennen pitkää taas rentoutunut ja levännyt ja silloin näkökanta laajenee, asioista pystynee puhumaan fiksusti ja omia toimiaan tarkastelemaan kriittisesti, mutta sitä ei olisi ihan lähiaikoina odotettavissa. Sen verran saimme sovittua, että matkalla levätään ja ollaan asiallisesti ja yritetään nauttia rantalomasta. Oma mielipiteeni oli, että olisin joka tapauksessa mennyt lasten kanssa matkalle ja jos Ebba haluaa mukaan, käyttäytyy hyvin ja toimii perheen kanssa asiallisesti, niin tulkoon mukaan vaan. Arvelin, että hän viettäisi aika paljon aikaa omissa oloissaan. Olimme viettäneet lomia joka kesä eri puolilla ja tylsiä ne eivät koskaan olleet olleet ja tietyt rutiinit olivat iskostuneet reissuissa, joten jos ei muuten, niin rautaisella rutiinilla tämäkin menisi.

sunnuntai, 8. heinäkuu 2018

Luku 18: Lomalla viimeinkin

Vihdoin koitti perjantai, iltapäivän viimeiset tunnit ja loma alkoi. Viisi viikkoa mökkeilyä ja etelänmatkaa olisi tiedossa. Pari viimeistä viikkoa oli mennyt töissä jo puolivaloilla. Lievästi sanottuna haastava kevät oli imenyt miehestä mehut kyllä viimeiseen pisaraan ja lomakausi oli enemmän kuin tervetullut. Viimeisen työpäivän aikana lähinnä hengailin toimistolla ja mieleen alkoi tupsahdella kaikkein rankimpia hetkiä viimeisten kuukausien ajalta. Ihmettelin itsekin, miten olin saanut kunnialla hoidettua kaikki työ- ja muut velvoitteet ja pitänyt paketin kasassa melko kiitettävästi. Loppujen lopuksi ihmiset sopeutuvat melkein mihin vaan ja elämisen raskaus kaiketi riippuu olosuhteista tai lähinnä niiden muutoksesta. Onnittelin itseäni hyvin setvitystä kevätlukukaudesta, moikkasin työkaverit ja lähdin ajelemaan kotiin päin.

 

Olimme sopineet Ebban kanssa, että hän tulisi pitkästä aikaa käymään ja sorttaamaan kamojaan. Saisin laatikoihin kerätyt tavarat pois nurkista ennen kuin loma alkaa. Aika oli parantanut haavat ja herneet tulleet nenästä pois. Ebba soitteli viikolla, juttelimme pitkät pätkät ja sovimme, että tavattaisiin vielä ennen lomaani. Sovittiin myös, että hän voisi tulla lomani aikana tekemään kotiin jäävälle teinimiehelle ruokaa ja tsekkaamaan silloin tällöin, ettei kotona pidetä isompia bileitä tai ainakaan muuteta sitä teinien lomakommuuniksi. 

 

Ebba saapui illansuussa ja valitteli väsymystä rankan viikon päätteeksi. Mielenkiintoinen juttu oli se, että kun olin yrittänyt palauttaa hänen ulkonäköään mieleeni aikaisemmin päivällä, en saanut selvää kuvaa aikaiseksi. Pian hän kuitenkin taas näytti tutulta, mutta aika nopeasti haalistuvat ihmiset mielestä, siis kolmessa viikossa, jos oikein laskin. Välit olivat muodolliset ja vältin itsekin mitään vakavia aiheita, lähinnä juteltiin niitä näitä ja kerrattiin perheen asioita viime ajoilta. Ehtiihän noista osituksista ja huoltajuuksista ja lastenvalvojista ja muista eroon liittyvistä sotkuista jutella myöhemminkin. Pääasia olisi, että Ebba saisi raijattua rojunsa kämpilleen ja säilytettäisiin asialliset välit niin, ettei mökillä tarvitsisi murehtia ylimääräisistä asioista tai käydä etänä läpi omaisuusriitoja. Mainitsin kuitenkin hänelle, ettei kotoani lähtisi mitään kamoja hänen mukaansa, kun hän kävisi täällä ruokaa laittamassa tai poikaa moikkaamassa. Hän vakuutti kunnioittavansa asunnon irtaimistoa, kun olen poissa.

 

Kun pakkasin kamoja mökille kelailin mielessäni läpi vielä menneitä kuukausia. Ainakin omalla kohdallani uuden suunnan ottaminen elämään näyttäisi sujuvan asteittain parissa kuukaudessa. Tällä hetkellä suurimmat murheet olivat jo poissa mielestä ja paljon positiivisuutta tullut mukaan arkiseen elämään. Vuosien ajan ilmassa leijunut kyynisyys ja jännite olivat poissa, enkä kaivannut tippaakaan sitä mitä vielä muutama kuukausi sitten olin pitänyt normaalina arkena. Näissä fiiliksissä oli melko mukavaa painua metsän siimekseen lasten kanssa. Ja tietysti kissojen, jotka näyttivät siltä, että paska lentäisi taas matkan varrella.

tiistai, 26. kesäkuu 2018

Luku 17: Tuulista Juhannusta

Matka mökille alkoi perinteisissä merkeissä. Puolen tunnin ajon jälkeen kissat päättivät paskoa kuljetuslaatikoonsa. Ei muuta kuin auto seis tien poskeen ja siivoamaan. Lapset auttoivat työssä kiitettävästi, minkä panin iloisena merkille. Tietynlainen uusi yhteishenki oli asettunut perheeseen ja siitä oli varmaankin kiittäminen kaikkien mielessä kalvavaa epävarmuutta tulevasta ja ehkä siitä, että Ebba oli ollut nämä eron alkuajat melkoisen etäinen. Siivouksen jälkeen päätimme pysähtyä seuraavalle hampurilaispaikalle syömään. Ruokailun aikana katselin lapsia ja tunsin pitkästä aikaa tunnetta, että tässä on meidän jengi. Lähempänä mökkiä pysähdyimme kauppaan ja sain taas kosketuksen itäsuomalaiseen mentaliteettiin. Kyselin marketin infopisteeltä kärrypolettia. Tyttö sanoi: ’Meillä ei ole poletteja, mutta mie voin antaa siulle kolikon, jos lupaat tuoda takaisin’. Kiitin luottamuksesta ja lähdin hakemaan kärryjä. Perunoita ottaessani, yksi pieni ja liukas uusi peruna lensi näpeistäni kaaressa viereisen äijän yli. Hän alkoi nauramaan ja tokaisi, että hyvä, ettei lentänyt takin taskuun, olisi tullut myymälävarkaus. Samaan hengenvetoon äijä alkoi kommentoimaan perunoita ja kertomaan omista mieltymyksistään perunoiden koon suhteen ja tarinaa riitti.

 

Mökille päästyämme ilmassa oli lähestyvä myrsky. Asettuminen sujui melko vaivattomasti. Sama yhteispeli jatkui lasten kanssa ja he auttoivat kaikissa hommissa siivouksesta saunan lämmittämiseen. Tuuli yltyi raivoten myrskynä juhannusaattona. Tontilla on lipputanko, mutta päätin olla vetämättä lippua salkoon siinä tuulessa, se olisi varmaan lähtenyt käsistä ja lentänyt Venäjälle asti. Illalla saunarannan koivuja alkoi kaatua tuulessa ja niissä riitti hommaa tuulen tyynnyttyä lauantaina. Paljon muistoja menneiltä vuosilta nousi mieleeni viikonlopun aikana ja huomasin käveleväni usein mietteissäni ja muistin miten olin katsellut mökillä omaa äitiäni, joka oman eronsa jälkeen oli usein mökillä synkkänä ja mietteissään. Muistan miettineeni joskus, että toivottavasti äiti pitää paketin kasassa, koska muuten olisimme siskoni kanssa kusessa. Ehkä omat lapseni miettivät nyt samoin, ainakin paljon myötätuntoa heillä on ollut tähän tilanteeseen. Mökki oli jo vuosituhannen vaihteesta ollut pakopaikka koko perheelle ja siihen liittyi valtavasti muistoja Ebbasta ja lähes joka paikkaan ja esineeseen liittyi joku muisto yhteisistä hetkistä. Vaikka välillä oli kiristelty hampaita oikein kunnolla, olivat lomat mökillä tehneet aina parisuhteesta vahvemman ja piristäneet arkea kotiinpaluun jälkeen. Viimeisten parin vuoden aikana Ebba tosin oli ollut paljon poissa ja halunnut lähinnä vetäytyä tänne yksikseen. Siinä mielessä olin jo ehkä tottunut tällaiseen mökkeilyyn. Ja ehkä lapsetkin, sillä huomasin heidän puhuvan äidistään täällä menneessä aikamuodossa.

 

Paluu kotiin sujui taas perinteisissä merkeissä. Puolen tunnin ajon jälkeen auto täyttyi kissanpaskan hajusta ja taas seis maantien varteen. Tälläkin kertaa koko jengi osallistui auliisti huolimatta siitä, että siivoushommassa ainakin kädet likaantuivat rakkaiden lemmikkiemme eritteisiin. Molemmat kissat onnistuivat vielä hetkeksi pakenemaan lähimetsään sitä ennen hieman paniikissa kynsien siivoojiensa käsiä. Siitä huolimatta porukka oli ihan hyvillä fiiliksillä ja kaoottinen tunnelma lähinnä nauratti. Jatkoimme lähimmälle huoltoasemalle pesemään käsiä ja siitä uusia perinteitä noudattaen lähimpään hampurilaispaikkaan syömään. Kun arki alkoi, lähetin viestiä Ebballe ja kyselin tulevan viikon ruokailuista hänen luonaan. Ja siis lasten, koska itseänihän eivät nämä kutsut koske. Ebballa oli vieläkin herneet nenässä, koska ei vaivautunut vastaamaan viestiini ja päätin soittaa hänelle. Sain vastaukseksi rähjäämistä eroon liittyvistä järjestelyistä ja kiukkuisia kommentteja osituksesta ja toiveen vain päästä yli tästä hinnalla millä hyvänsä ja niin edelleen. Yritin selittää, ettei tämä ole enää parisuhde ja käytännön asiat vaan pitäisi hoitaa ja sain vastaukseksi luurin korvaan. Jos tarkoitus oli muuttaa pois ja erota ja kalustaa uusi kämppä vanhan kämpän rojuilla ja aloittaa uusi elämä ja kaiken sen on saanut ihan tosta vaan eikä vielä tarvitse edes elatusmaksuja maksaa, niin miksi helvetissä pitää silti vielä olla raivona. Heitin hänelle viestiä, että olisi ehkä hyvä puhua naamatusten, kun ilmassa on myrskyä, muutaman kuukauden päästä kaikki olisi jo toisin.