perjantai, 20. heinäkuu 2018

Luku 19: Suuntana Etelä

Olipas rentouttavaa viettää mökkielämää pari viikkoa. Pitkästä aikaa tunsin stressitason laskeneen jotenkin normaalille tasolle. Tähän tulisi loppulomaksi ehkä muutos, koska olimme sopineet viettävämme sen koko perheen voimin jo alkuvuonna tilatulla etelänmatkalla. Tästä reissusta oli kevään mittaan aika ajoin epävarmuutta, mutta sovittiin, että Ebbakin tulisi mukaan enkä maksaisi häntä ulos reissulta. Hän oli buukannut omat lomaviikkonsa samalle ajalle, joten muuten hän saisi viettää itsekseen lomaansa, mikä ehkä olisi kai kaiken huomioonottaen sekin sopinut. No joka tapauksessa juttelimme viikolla puhelimessa ja välimme tuntuivat niin asiallisilta ja kaverillisilta, että suhtauduin aika luottavaisesti tähän eroperheen matkaan. Lapset eivät tuntuneen pitävän asiaa mitenkään sen suurempana juttuna.

 

Päivää ennen matkaa juoksin joka suuntaan kaupoilla ja valmistelin omia ja lasten matkatavaroita. Oli sovittu, että Ebba tulisi käymään illalla, kun töistään pääsisi. Rento fiilis muuttui kertalaakista, kun hän tuli ovesta sisään ja näytti tapansa mukaan väsyneeltä ja vihaiselta. Luulen, etten enää edes muista, millainen hän on rentoutuneena ja hyväntuulisena, muistaakseni aika hyvää seuraa. Nyt tuntui kuin helteisen asunnon lämpötila olisi laskenut muutaman asteen ja sattumoisin samaan aikaan alkoi kova ukkoskuuro. Hän pitäytyi käytännön asioissa ja oli mahdollisimman virallinen ja vähäpuheinen.

 

Olin keskustellut tästä matkasta kavereideni kanssa ja joskus ihan hyvä kuulla jonkun ulkopuolisen mielipide asiaan kuin asiaan vaikkei kavereita aina täysin objektiivisina voi pitääkään. Yhteistä matkaa eron jälkeen pidettiin vähän outona juttuna, mutta toisaalta kypsempänä ratkaisuna kuin toisen vanhemman rannalle jättämistä ihan vain sen takia, etteivät aikuiset mahdu samalle reissulle. Sitä hieman kummasteltiin, että eroa pitkään suunnitellut osapuoli kuitenkin oli halunnut olla matkaa suunnittelemassa ja halusi mukaan lomailemaan vaikka oli nimenomaan halunnut pois perhe-elämästä ja toisen vanhemman läheisyydestä, tässä tapauksessa siis minun. Ihan hyvä pointti ja jos haluaisi spekuloida, voisi ajatella vaikka mitä. 

 

Oma arvioni on, ettei Ebba sen kummemmin ollut tätäkään asiaa miettinyt missään vaiheessa ja ajatteli lähinnä itseään. Kova stressi ja uupumus höystettynä vaihdevuosiin ilmeisesti liittyvällä unettomuudella ja muulla vaivalla tekevät varmasti horisontista melko kapean. Joskus tulevaisuudessa hän on ennen pitkää taas rentoutunut ja levännyt ja silloin näkökanta laajenee, asioista pystynee puhumaan fiksusti ja omia toimiaan tarkastelemaan kriittisesti, mutta sitä ei olisi ihan lähiaikoina odotettavissa. Sen verran saimme sovittua, että matkalla levätään ja ollaan asiallisesti ja yritetään nauttia rantalomasta. Oma mielipiteeni oli, että olisin joka tapauksessa mennyt lasten kanssa matkalle ja jos Ebba haluaa mukaan, käyttäytyy hyvin ja toimii perheen kanssa asiallisesti, niin tulkoon mukaan vaan. Arvelin, että hän viettäisi aika paljon aikaa omissa oloissaan. Olimme viettäneet lomia joka kesä eri puolilla ja tylsiä ne eivät koskaan olleet olleet ja tietyt rutiinit olivat iskostuneet reissuissa, joten jos ei muuten, niin rautaisella rutiinilla tämäkin menisi.

sunnuntai, 8. heinäkuu 2018

Luku 18: Lomalla viimeinkin

Vihdoin koitti perjantai, iltapäivän viimeiset tunnit ja loma alkoi. Viisi viikkoa mökkeilyä ja etelänmatkaa olisi tiedossa. Pari viimeistä viikkoa oli mennyt töissä jo puolivaloilla. Lievästi sanottuna haastava kevät oli imenyt miehestä mehut kyllä viimeiseen pisaraan ja lomakausi oli enemmän kuin tervetullut. Viimeisen työpäivän aikana lähinnä hengailin toimistolla ja mieleen alkoi tupsahdella kaikkein rankimpia hetkiä viimeisten kuukausien ajalta. Ihmettelin itsekin, miten olin saanut kunnialla hoidettua kaikki työ- ja muut velvoitteet ja pitänyt paketin kasassa melko kiitettävästi. Loppujen lopuksi ihmiset sopeutuvat melkein mihin vaan ja elämisen raskaus kaiketi riippuu olosuhteista tai lähinnä niiden muutoksesta. Onnittelin itseäni hyvin setvitystä kevätlukukaudesta, moikkasin työkaverit ja lähdin ajelemaan kotiin päin.

 

Olimme sopineet Ebban kanssa, että hän tulisi pitkästä aikaa käymään ja sorttaamaan kamojaan. Saisin laatikoihin kerätyt tavarat pois nurkista ennen kuin loma alkaa. Aika oli parantanut haavat ja herneet tulleet nenästä pois. Ebba soitteli viikolla, juttelimme pitkät pätkät ja sovimme, että tavattaisiin vielä ennen lomaani. Sovittiin myös, että hän voisi tulla lomani aikana tekemään kotiin jäävälle teinimiehelle ruokaa ja tsekkaamaan silloin tällöin, ettei kotona pidetä isompia bileitä tai ainakaan muuteta sitä teinien lomakommuuniksi. 

 

Ebba saapui illansuussa ja valitteli väsymystä rankan viikon päätteeksi. Mielenkiintoinen juttu oli se, että kun olin yrittänyt palauttaa hänen ulkonäköään mieleeni aikaisemmin päivällä, en saanut selvää kuvaa aikaiseksi. Pian hän kuitenkin taas näytti tutulta, mutta aika nopeasti haalistuvat ihmiset mielestä, siis kolmessa viikossa, jos oikein laskin. Välit olivat muodolliset ja vältin itsekin mitään vakavia aiheita, lähinnä juteltiin niitä näitä ja kerrattiin perheen asioita viime ajoilta. Ehtiihän noista osituksista ja huoltajuuksista ja lastenvalvojista ja muista eroon liittyvistä sotkuista jutella myöhemminkin. Pääasia olisi, että Ebba saisi raijattua rojunsa kämpilleen ja säilytettäisiin asialliset välit niin, ettei mökillä tarvitsisi murehtia ylimääräisistä asioista tai käydä etänä läpi omaisuusriitoja. Mainitsin kuitenkin hänelle, ettei kotoani lähtisi mitään kamoja hänen mukaansa, kun hän kävisi täällä ruokaa laittamassa tai poikaa moikkaamassa. Hän vakuutti kunnioittavansa asunnon irtaimistoa, kun olen poissa.

 

Kun pakkasin kamoja mökille kelailin mielessäni läpi vielä menneitä kuukausia. Ainakin omalla kohdallani uuden suunnan ottaminen elämään näyttäisi sujuvan asteittain parissa kuukaudessa. Tällä hetkellä suurimmat murheet olivat jo poissa mielestä ja paljon positiivisuutta tullut mukaan arkiseen elämään. Vuosien ajan ilmassa leijunut kyynisyys ja jännite olivat poissa, enkä kaivannut tippaakaan sitä mitä vielä muutama kuukausi sitten olin pitänyt normaalina arkena. Näissä fiiliksissä oli melko mukavaa painua metsän siimekseen lasten kanssa. Ja tietysti kissojen, jotka näyttivät siltä, että paska lentäisi taas matkan varrella.

tiistai, 26. kesäkuu 2018

Luku 17: Tuulista Juhannusta

Matka mökille alkoi perinteisissä merkeissä. Puolen tunnin ajon jälkeen kissat päättivät paskoa kuljetuslaatikoonsa. Ei muuta kuin auto seis tien poskeen ja siivoamaan. Lapset auttoivat työssä kiitettävästi, minkä panin iloisena merkille. Tietynlainen uusi yhteishenki oli asettunut perheeseen ja siitä oli varmaankin kiittäminen kaikkien mielessä kalvavaa epävarmuutta tulevasta ja ehkä siitä, että Ebba oli ollut nämä eron alkuajat melkoisen etäinen. Siivouksen jälkeen päätimme pysähtyä seuraavalle hampurilaispaikalle syömään. Ruokailun aikana katselin lapsia ja tunsin pitkästä aikaa tunnetta, että tässä on meidän jengi. Lähempänä mökkiä pysähdyimme kauppaan ja sain taas kosketuksen itäsuomalaiseen mentaliteettiin. Kyselin marketin infopisteeltä kärrypolettia. Tyttö sanoi: ’Meillä ei ole poletteja, mutta mie voin antaa siulle kolikon, jos lupaat tuoda takaisin’. Kiitin luottamuksesta ja lähdin hakemaan kärryjä. Perunoita ottaessani, yksi pieni ja liukas uusi peruna lensi näpeistäni kaaressa viereisen äijän yli. Hän alkoi nauramaan ja tokaisi, että hyvä, ettei lentänyt takin taskuun, olisi tullut myymälävarkaus. Samaan hengenvetoon äijä alkoi kommentoimaan perunoita ja kertomaan omista mieltymyksistään perunoiden koon suhteen ja tarinaa riitti.

 

Mökille päästyämme ilmassa oli lähestyvä myrsky. Asettuminen sujui melko vaivattomasti. Sama yhteispeli jatkui lasten kanssa ja he auttoivat kaikissa hommissa siivouksesta saunan lämmittämiseen. Tuuli yltyi raivoten myrskynä juhannusaattona. Tontilla on lipputanko, mutta päätin olla vetämättä lippua salkoon siinä tuulessa, se olisi varmaan lähtenyt käsistä ja lentänyt Venäjälle asti. Illalla saunarannan koivuja alkoi kaatua tuulessa ja niissä riitti hommaa tuulen tyynnyttyä lauantaina. Paljon muistoja menneiltä vuosilta nousi mieleeni viikonlopun aikana ja huomasin käveleväni usein mietteissäni ja muistin miten olin katsellut mökillä omaa äitiäni, joka oman eronsa jälkeen oli usein mökillä synkkänä ja mietteissään. Muistan miettineeni joskus, että toivottavasti äiti pitää paketin kasassa, koska muuten olisimme siskoni kanssa kusessa. Ehkä omat lapseni miettivät nyt samoin, ainakin paljon myötätuntoa heillä on ollut tähän tilanteeseen. Mökki oli jo vuosituhannen vaihteesta ollut pakopaikka koko perheelle ja siihen liittyi valtavasti muistoja Ebbasta ja lähes joka paikkaan ja esineeseen liittyi joku muisto yhteisistä hetkistä. Vaikka välillä oli kiristelty hampaita oikein kunnolla, olivat lomat mökillä tehneet aina parisuhteesta vahvemman ja piristäneet arkea kotiinpaluun jälkeen. Viimeisten parin vuoden aikana Ebba tosin oli ollut paljon poissa ja halunnut lähinnä vetäytyä tänne yksikseen. Siinä mielessä olin jo ehkä tottunut tällaiseen mökkeilyyn. Ja ehkä lapsetkin, sillä huomasin heidän puhuvan äidistään täällä menneessä aikamuodossa.

 

Paluu kotiin sujui taas perinteisissä merkeissä. Puolen tunnin ajon jälkeen auto täyttyi kissanpaskan hajusta ja taas seis maantien varteen. Tälläkin kertaa koko jengi osallistui auliisti huolimatta siitä, että siivoushommassa ainakin kädet likaantuivat rakkaiden lemmikkiemme eritteisiin. Molemmat kissat onnistuivat vielä hetkeksi pakenemaan lähimetsään sitä ennen hieman paniikissa kynsien siivoojiensa käsiä. Siitä huolimatta porukka oli ihan hyvillä fiiliksillä ja kaoottinen tunnelma lähinnä nauratti. Jatkoimme lähimmälle huoltoasemalle pesemään käsiä ja siitä uusia perinteitä noudattaen lähimpään hampurilaispaikkaan syömään. Kun arki alkoi, lähetin viestiä Ebballe ja kyselin tulevan viikon ruokailuista hänen luonaan. Ja siis lasten, koska itseänihän eivät nämä kutsut koske. Ebballa oli vieläkin herneet nenässä, koska ei vaivautunut vastaamaan viestiini ja päätin soittaa hänelle. Sain vastaukseksi rähjäämistä eroon liittyvistä järjestelyistä ja kiukkuisia kommentteja osituksesta ja toiveen vain päästä yli tästä hinnalla millä hyvänsä ja niin edelleen. Yritin selittää, ettei tämä ole enää parisuhde ja käytännön asiat vaan pitäisi hoitaa ja sain vastaukseksi luurin korvaan. Jos tarkoitus oli muuttaa pois ja erota ja kalustaa uusi kämppä vanhan kämpän rojuilla ja aloittaa uusi elämä ja kaiken sen on saanut ihan tosta vaan eikä vielä tarvitse edes elatusmaksuja maksaa, niin miksi helvetissä pitää silti vielä olla raivona. Heitin hänelle viestiä, että olisi ehkä hyvä puhua naamatusten, kun ilmassa on myrskyä, muutaman kuukauden päästä kaikki olisi jo toisin.

torstai, 21. kesäkuu 2018

Luku 16: Yhtä Juhlaa

Samaan aikaan, kun tutustuin uuteen sosiaalisempaan elämään, tein hommia kotosalla tulevia tyttären rippijuhlia varten. Maalausta ja muuta pientä remonttia sekä kodin uudelleenjärjestelyä. Tässä työssä tunnelma oli uusi. Nyt tekisin sisustusta uutta perhettä varten, jolloin Ebban oleskelua tai mielipidettä tai kommentointia tai mitään muutakaan ei tarvitse enää ottaa huomioon. Toista olohuonetta sisustaessani huomasin puutteen keskellä lattiaa. Lähdin töiden jälkeen Ikeaan etsimään sopivaa pientä sohvapöytää. Juuri kun olin saanut pöydän sekä kaikki muut mukaan tarttuneet tavarat autoon ja suuntasin kohti kotia, puhelin soi. Soittaja oli Ebba. Hän oli itkuinen. Lompakko ja sen mukana maksukortit ja bussiliput ja kaikki olivat kadonneet päivän aikana ja hän istua kyhjötti kaupungin keskustassa vailla rahaa ja pyysi apua. Mikään kiire ei ollut kotiin ja lupasin tulla paikalle sekä heittää hänet kotiinsa. Matkalla kotikylään Ebba itki ja oli kuin koko maailma olisi romahtanut. Hän manasi olevansa konkurssissa. Sanoin, että lompakkoja nyt katoaa ja viikossa hän saisi uudet kortit ja muut ja lupasin lainata käteistä niin paljon kuin tarvitaan. Makselee sitten takaisin, kun ehtii. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun hänellä maailma romahtaa tällä tavoin. Hän oli jo pitkään ollut samanlainen, vailla optimismia ja pienetkin negatiiviset asiat saivat hänet vajoamaan synkkyyteen ja olisi turhaa saada häntä näkemään mitään valoisaa tai humoristista tässä asiassa, joten pidin näistä asioista turpani kiinni. En ole ammattilainen, mutta olin jo pitkään ajatellut Ebban olevan hyvin uupunut ja ehkä myös masentunut ja tämä ajatus tuli taas mieleeni. Kaikkeen tekemiseen tuntui liittyvän suunnaton ponnistelu ja yllätykset ja takaiskut veivät tolaltaan. Ebban perusluonne parisuhteemme aikana oli ollut positiivinen ja humoristinen ja tämä synkkyys oli mielestäni pikkuhiljaa alkanut ja vahvistunut viimeisten vuosien aikana. Sain Ebban kotiinsa rahatukon kanssa ja lähdin kasaamaan sohvapöytää kotiin.

 

Rippijuhlaviikonloppuna olimme sopineet, että Ebba tulee jo lauantaina meille järjestelemään ja siivoamaan, voisimme myös käydä kaupassa ostamassa kaiken tarvittavan. Hän saapuikin puoliltapäivin ja huuteli makuhuoneen oven takana tulleensa. Ei avannut ovea vaan häveliäästi jäi ulkopuolelle ja hyvä niin. Olin ollut edellisenä iltana kavereiden kanssa ulkona baarissa, joten näky ja haju makkarissa olisi ollut jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Päivästä tulisi pitkä ja hikinen, eikä pelkästään hellelukemien takia. Kaupassakäynti ja siivoaminen sujui rutiininomaisesti ja yhdessä tekeminen tuntui mukavan tutulta. Hyvin nopeasti tuli tunne, kun hän ei olisi ollutkaan poissa ja hän teki valtavasti töitä huomisten juhlien eteen, kuten aina ennenkin. Ainoa poikkeus oli tietysti, että illalla hän poistui vähin äänin kotiinsa ilmoittaen tulevansa seuraavana aamuna aikaisin takaisin.

 

Juhlat sujuivat oikein hienosti ja edustimme perheenä samaan tapaan kuin aikaisemminkin. Meistä otetuissa kuvissa kaikki hymyilevät ja Ebbakin nauraa joissain kuvissa katketakseen. Tietyissä olosuhteissa porukka viihtyy hyvin yhdessä ja se sai minut hieman surumieliseksi kaiken kulissien takaisen tapahtuneen jälkeen. Huomasin myös, että se tietty lumous, jossa pitkän suhteen aikana olin aina nähnyt hänet sinä parikymppisenä upeana tyttönä oli ehkä jollain tavoin haihtumassa ajan myötä. Panin merkille, että hän on alkanut muistuttaa yhä enemmän ikääntynyttä äitiään ja muuttumassa pikkuhiljaa suorastaan tätimäiseksi ulkomuodoltaan. Varsinaisesta rupsahduksesta ei voisi vielä puhua, mutta yllätyin itse näistä huomioista. Ihmiset näkevät useinmiten, mitä haluavat nähdä ja kukaan ei kai näe itseään ja läheisiään juuri sellaisina kuin he todellisuudessa täysin ovat.

 

Arki jatkui maanantaina ja seuraava juhlaviikonloppu alkoi taas häämöttää edessä. Juhannusta tosin juhlisin melko maltillisesti suvun mökillä lähinnä puutarhatöiden ja rentoutumisen merkeissä ja ainoa juhlaan viittaava omalta osaltani olisi lipun vetäminen salkoon, jos nyt ei sada kaatamalla. Ebba viestitteli saaneensa lompakon mukana kadonneet korttinsa uusittua ja elämä olisi siellä siellä taas jotenkuten raiteilla. Pari päivää ennen pitkää viikonloppua Ebba ilmoitti, että voisi tulla meille juhannuksen aikana keräämään tavaroitaan, kun muut ovat poissa. Tässä vaiheessa alkoi vituttamaan tämä meininki. Toistaiseksi hän oli tullut entiseen kotiinsa suunnilleen samaan tapaan kuin asuessaan täällä ja välillä käynyt ilmoittamattakin silloin, kun muut eivät olleet kotona. Joka kerta käytyään hän oli vienyt mukanaan jotain joko asiasta kysyen tai kysymättä, samoin myös edellisenä juhlaviikonloppuna, jolloin tuntui välillä kiertelevän talossa kuin karkkikaupassa arvioimassa pois vietävää tavaraa. Kuitenkin tätä erillään asumista oli jo jatkunut niin pitkään, että tämä käytös alkoi tuntua epämukavalta ja jos ihan tarkkoja ollaan, niin kaikki irtaimisto kotonani on joko yhteistä tai minun hankkimaani asumuseron jälkeen. Lievästi ärtyneenä ilmoitin hänelle mahdollisimman ystävällisesti, että tavaroista voidaan sopia, mutta yhdessä ja silloin, kun olen kotona. Annoin ymmärtää, että hän on täällä vieraana aina tervetullut, mutta vain vieraana. Eihän kukaan käy hänenkään kotonaan penkomassa, kun hän on poissa. Ebba vastasi lyhyesti, että antaa olla sitten ja varmaankin veti herneet nenään asiasta.  No välillä  ihmisille nyt vaan joutuu tuottamaan pettymyksiä. Toivottavasti hän kuitenkin kunnioittaa tätä yksityisyyttä jatkossa, muuten tämä kämppä on ennen pitkää täysin autio ja vaikken olekaan keräilijätyyppi, en kuitenkaan halua täysin luopua kaikesta materiasta.

keskiviikko, 20. kesäkuu 2018

Luku 15: Huh Hellettä

Kaiken muun hässäkän keskellä päätin yhtenä toukokuisena iltana, että miksen tapaisi muitakin ihmisiä, siis naisia, olihan Ebbakin sitä tehnyt ja vielä parisuhteessa ollessamme. Ihan vain keskustelu kiinnostavien tyyppien kanssa tuntui piristävältä ajatukselta. Niinpä kirjauduin sisään deittisovellukseen ja valitsin siihen muutaman omasta mielestäni hauskan kuvan ja aloin selailemaan naisia toisensa perään. Sovellus ja kuviot olivat tuttuja parin vuoden takaa, jolloin päätimme Ebban kanssa tapailla muitakin avoimen suhteen merkeissä ja muistoja nousi mieleen niiltä ajoilta. Silloin tapailut olivat lyhyitä ja monille joutui selittelemään avoimen suhteen etiikkaa, joka suoraan sanottuna ei ollut itsellenikään ihan selvä. Nyt tilanne olisi toinen, kun ei tarvitsisi tapailla ketään siten, että pitää koko ajan vilkuilla, ettei ketään tuttuja ole kahvilassa tai baarissa vaan voisi olla ihan oma eromies itsensä.

 

Kun selailin naisten kuvia, huomasin, että aikaisempiin vuosiin verrattuna kuvat, jossa esiintyy lapsia naisten seurassa olivat melkein tyystin kadonneet. Aikaisemmin niitä oli paljon ja siitä tuli hieman kyseenalainen fiilis. Lapset tuskin ovat treffitoiminnassa mukana ja tuskinpa he suostuisivat antamaan lupaa oman kuvansa käyttämiseen, jos pystyisivät asiaa kypsemmin arvioimaan. No hyvä, että se trendi oli ohi. Toinen jännä juttu on profiili, jossa nainen ei hymyile yhdessäkään kuvassa ja pahimmassa tapauksessa on vielä aurinkolasit päässä. Jos ei edes deittiprofiilissaan hymyile, saattaa olla melkoinen hapannaama livenä tavattaessa. Suurin osa oli kuitenkin melko salonkikelpoista materiaalia. En tiedä, miten paljon miehet kuviaan kohentelevat erilaisilla filttereillä, mutta naiset osaavat kyllä pääsääntöisesti tarjota itsestään parhaat puolet ja sommitella kuvat aika tyylikkäiksi. Tykkäyksiä alkoi tulla melkoisella tahdilla, josta ensi hätään päättelin, että muilla miehillä varmaan on vieläkin niitä tylsiä kalastuskuvia tai erilaisia moottoriajoneuvoja, joista naiset eivät yleensä kokemukseni mukaan paljon perusta. Juttelin muutamien mukavan tuntuisten tyyppien kanssa ja eikä aikaakaan, kun ensimmäiset treffit oli sovittu jo samalle viikolle. Hämmästelin tätä nopeutta ja suosiota, mutta ajatus tuntui kivalta.

 

Ajelin helteisessä illassa merenrantaan ja tapasin Annan, joka näytti yhtä hyvältä ja tyylikkäältä kuin kuvissaan. Hyvä niin, joskushan kuvat saattavat olla kymmenenkin vuotta vanhoja ja kaukaa otettuja, jolloin tilanne tapaamisessa muuttuu nopeasti kiusalliseksi. Tunnelma oli rento ja muistelin illan aikana parin vuoden takaista avoimen suhteen säätöä. Silloin poikkeuksetta tapaamiset jännittivät, koska tiesin, että jossain vaiheessa keskustelu etenee suhteeseeni ja lopputulosta oli aina mahdoton aavistaa etukäteen. Toisaalta myös totuuden muuntelu tai suoranainen valehtelu oli vastenmielistä ja toivoin aina välttäväni kiusalliset kysymykset. Lehdistä luetuista pelimiehistä ihmettelen sitä itsevarmaa röyhkeyttä, jolla he suoltavat ne asiat, jotka naiset haluavat kuulla. Oma taktiikkani on olla täysin oma itseni, jolloin voin olla parhaiten hetkessä mukana. Anna oli vuosia sitten eronnut ja ilmeisen sinut oman elämäntilanteensa kanssa. Hän vietti ystäviensä kanssa iloisia sinkkuaikoja tosin  ehkä toivoen samalla tapaavansa sen oikean, vaikkei sitä sanonutkaan. Viihdyimme hyvin yhdessä ja hänelle oli selvä homma, että sänkyyn mennään treffien päätteeksi, mikä sopi mainiosti. Hän ei myöskään vaikuttanut siltä, että olisi seurustelemassa heti ekojen tai toisten treffien jälkeen, joten sovimme tapaavamme uudestaankin.

 

Olin ehtinyt sopia toisetkin treffit parin päivän päähän. Tapasin Liisan kahvilassa ja tapaaminen oli ihan toisenlainen kuin pari päivää aikaisemmin. Liisa arvioi minut nopeasti päästä jalkoihin, kyseli muutaman rutiininomaisen kysymyksen taustoistani ja hörppi kahviaan samalla tiiviisti minua tuijottaen, jopa niin, että vaihdoin istuma-asentoani hieman hermostuneena. Hän kertoi hurjan tarinan erostaan ja pari vielä hurjempaa tarinaa lyhyistä suhteistaan sen jälkeen. Sitten Liisa tarjoili mielenkiintoista tilastotietoa. Hän kertoi treffanneensa muutaman vuoden aikana satoja miehiä ja hänen mukaansa vain yksi sadasta johtaa ihastumiseen. Arvelin, etten ole tuon yhden prosentin onnekkaiden joukossa. Tosin tunne olisi tässä tapauksessa molemminpuolinen. Tapaaminen kesti tasan tunnin ja ilman sen kummempia alustuksia hän kertoi lähtevänsä kotiinsa. Muutaman päivän päästä hän alkoi kuitenkin lähettää viestejä ja syyllisti minua siitä, etten ollut hänestä kiinnostunut. Keskustelu ei johtanut toisiin treffeihin tai siihen ihastumiseen.

 

Seuraavaksi tapasin Kaisan. Ajelin taas merenrantaan kahville ja vietimme hauskan illan yhdessä. Kun hän kertoi omasta menneisyydestään, tarina muistutti jossain määrin Ebban säätämistä viimeisten vuosien aikana. Kun kysyin hänen eron jälkeisistä vaiheistaan, hän kertoi taistelleensa syyllisyyden ja itseinhon demonien kanssa pitkään. Jotenkin jäi kuva, että hän oli edelleenkin ihan hukassa itsensä kanssa. Heitin Kaisan kotiinsa ja sovittiin tapaaminen seuraavalle viikolle, jolloin hänen lapsensa olisivat muualla. Kun, lähetin hänelle viestiä seuraavalla viikolla, hän ei koskaan vastannut. Demonit olivat ehkä tulleet takaisin.

 

Sitten tapasin Annan ja vietimme taas mukavan illan. Sain kyllä kuulla hieman kritiikkiä siitä, etten viestittele hänelle niin usein kuin olisi toivottavaa. Samaan aikaan, kun hän tarjosi erilaista syötävää ja juotavaa sekä halusi lemmiskellä, hän välillä huomatteli asiasta. Naiset tietysti aistivat tunnetilat hyvin ja oma tunnetilani on kai lähinnä hämmentynyt oman elämäni takia. Vaikken nyt varsinaista seurustelumateriaalia ollutkaan, vaan ehkä enemmänkin panokaveri, niin Anna lähtiessäni halusi jo sopia seuraavasta tapaamisesta. Oikein piristävää vaihtelua kotona remontointiin ja erokuvioiden setvimiseen.