Viikko oli soljunut pikkuhiljaa perjantaille. Tunteet menneet melkoista vuoristorataa ja edellisenä iltana juteltiin taas Ebban kanssa puhelimessa. Pitkä puhelu ja ihan hyvä sellainen, ihmettelimme itsekin, miten voimme näin rauhallisesti jutella kaiken jälkeen. Ehkä taustalla olivat edellisten vuosien riidat ja tiesimme molemmat, ettei huutaminen vie oikein mitään eteenpäin. Siinä mielessä melko aikuismaista. Olin itse jotenkin kaksijakoisella mielellä tänään. Fyysisesti tuntui melko vahvalta, mutta koko paska vitutti melkoisesti. Olin viikon aikana käynyt urheilutreeneissä ja siellä tuntui, että jalat menevät alta. Nyt kuitenkin virtaa riitti ja päätin ryhtyä pieneen remonttihommaan, jota olin suunnitellut tämän lomaviikon ajalle.

Remonttia tehdessä ja nikkaroidessa jotenkin mieli lepää. Ajatus kulkee ihan eri tavalla, kun tekee käsillään jotain. Lieneekö evoluution peruja, ehkä auttaa meitä koko ajan rakentamaan jotain ja ratkomaan samalla pulmia. Pettäminenkin on ollut ihmislajin mukana iät ajat. Keräilykulttuurissa se kaiketi lisäsi lajin monimuotoisuutta ja oli ehkä myös suhteellisen helppoa, kun heimon luolamiesporukka oli metsällä. Siinä sitten ihmeteltiin myöhemmin porukalla, kun perheen pienokaisen tukka oli kihara kuten naapuriheimossa. Järjestäytyneessä yhteiskunnassa pettäminen kiellettiin sekä uskonnon että lain keinoin. Syynä lienee kasvanut ihmistiheys, jossa väkivaltaisiin seurauksiin mahdollisesti johtavia tekoja ei hyvällä katsottu. Jos miettii kymmentä käskyä, niin kaikkien niiden rikkominen alkaa jossain uhrin tai omaisten piirissä kyllä vastaansanomattomasti vituttamaan. Toisaalta hippiyhteiskunnissa tietääkseni saa bylsiä kenen kanssa haluaa tai ainakin ne saavat, joita yhteiskunnan guru ei ole varannut omaan haaremiinsa. Mitenköhän sellainen toimii käytännössä? Hoidetaanko sieltä siististi pois ne, jotka tulivat mustasukkaisiksi ja joita alkoi vituttamaan?

Kun muistelen avoimen suhteen kokeiluja Ebban kanssa, asia oli aika ajoin läsnä. Idea täydellisen vapaasta suhteesta, jossa on monia suhteita molemmilla yhtä aikaa ja kaikki osalliset ovat herttaisen tyytyväisiä lienee utopiaa. Jossain vaiheessa suhdetta tunteet tulevat peliin ja ihastuminen ja rakkaus ovat omistavia, ainakin suurelle osalle meistä. Ja kun kahdella miehellä on omistava suhde yhteen naiseen, alkaa tapahtua ja toisin päin. Ebban kanssa huomasimme pian olevamme hyvin eri tavalla sekä kiinnostuneita että mustasukkaisia toisista ja se pääosin lopetti ulkopuolisten seksisuhteiden ja hippiaatteen kokeilut meidän osaltamme. Itse sain tietysti haukut siitä, etten taaskaan ymmärtänyt mitään koko hommasta ja halusin sopia pelisäännöistä ja yhteisistä käytännöistä. Esimerkiksi siitä, että nämä suhteet tulisi nähdä yhteisen seksielämän piristyksenä ja niistä pitäisi jutella yhdessä tai että yhden ulkopuolisen kumppanin kanssa tapaamisista pidettäisiin joku järkevä yläraja. Säännöthän eivät oikein sovi asioihin, jotka tapahtuvat viettien mukaan ja sekös vituttaa. Siellä tietysti kumisivat myös tämän paskaviikon alkutahdit. Kaiken kaikkiaan oma kokemukseni oli, että avoin suhde on ihan helvetin hankala ylläpitää ja jos joku vielä moista ikinä ehdottaa minulle, juoksen huutaen pois.

Viikon päätteksi olimme lasten kanssa päättäneet tehdä nuorimmaisen lempiruokaa. Viimeistelin remonttihommat valmiiksi samalla kun nuorimmainen valmisti ruokaa. Kaikki sujui mainiosti ja siinä jutellessamme kävi ilmi, ettei lapsella enää kovin surkea fiilis ole äidin pikaisesta häipymisestä. Ebba oli käynyt kerran täällä päin ja he olivat tavanneet uuden vuokra-asunnon luona. Onneksi ei ollut mitään sliipattuja miesystäviä mukana. Tsemppasin häntä ja lupasin, että äiti on tavattavissa taas ensi viikolla. Ebba nimittäin oli saanut sen asunnon ja muuttaisi lähistölle jo ensi viikolla. Mikähän rumba siitä seuraisi, tämä viikko oli mennyt loppujen lopuksi hyvin rauhallisesti juuri sen takia, että Ebba on ollut poissa ja olin oikeasti tarvinnut sitä hiljaisuutta. Kun on ensimmäistä kertaa pappia kyydissä, ei ollut hajuakaan, mitä kaikkea on odotettavissa ja millä mielellä tämä uusi yhteiseroelämä alkaa. Vapauden tunnekin hieman haalistui, Ebban kanssa pitäisi siis kuitenkin tulla toimeen jatkossakin ja sovittavaa olisi alussa paljon, kun asumuseroa tehdään. Tällaisesta järjestelystä olimme puhelimessa sopineet.

Istuimme pöydässä koko perhe paitsi tietysti Ebba. Tämä oli itse asiassa aika harvinaista meillä eikä siihen varsinaisesti oltu lapsia pakotettukaan koskaan. Tällä kertaa vain meksikolainen ruoka oli houkutus ja kaikki tiesivät, että se kannattaa syödä kuumana. Jäähtynyt kuiva tortilla on suunnilleen yhtä herkullinen kuin beduiinin sandaalin pohja. Silloin säätilassa tapahtui melkoinen muutos. Päivä oli ollut aika nätti tähän asti, mutta hyvin nopeasti meni pilveen ja synkistyi. Alkoi voimakas ukkoskuuro, joka on aika harvinainen ilmiö näin huhtikuussa ja sen jälkeen alkoi sankka raesade. Katselin muiden kanssa ruokapöydästä luonnon myllerrystä, kun rakeet piiskasivat pihaa ja taloa. Mietin, että Ebbakin kai sitten paikalla.