Olipas rentouttavaa viettää mökkielämää pari viikkoa. Pitkästä aikaa tunsin stressitason laskeneen jotenkin normaalille tasolle. Tähän tulisi loppulomaksi ehkä muutos, koska olimme sopineet viettävämme sen koko perheen voimin jo alkuvuonna tilatulla etelänmatkalla. Tästä reissusta oli kevään mittaan aika ajoin epävarmuutta, mutta sovittiin, että Ebbakin tulisi mukaan enkä maksaisi häntä ulos reissulta. Hän oli buukannut omat lomaviikkonsa samalle ajalle, joten muuten hän saisi viettää itsekseen lomaansa, mikä ehkä olisi kai kaiken huomioonottaen sekin sopinut. No joka tapauksessa juttelimme viikolla puhelimessa ja välimme tuntuivat niin asiallisilta ja kaverillisilta, että suhtauduin aika luottavaisesti tähän eroperheen matkaan. Lapset eivät tuntuneen pitävän asiaa mitenkään sen suurempana juttuna.

Päivää ennen matkaa juoksin joka suuntaan kaupoilla ja valmistelin omia ja lasten matkatavaroita. Oli sovittu, että Ebba tulisi käymään illalla, kun töistään pääsisi. Rento fiilis muuttui kertalaakista, kun hän tuli ovesta sisään ja näytti tapansa mukaan väsyneeltä ja vihaiselta. Luulen, etten enää edes muista, millainen hän on rentoutuneena ja hyväntuulisena, muistaakseni aika hyvää seuraa. Nyt tuntui kuin helteisen asunnon lämpötila olisi laskenut muutaman asteen ja sattumoisin samaan aikaan alkoi kova ukkoskuuro. Hän pitäytyi käytännön asioissa ja oli mahdollisimman virallinen ja vähäpuheinen.

Olin keskustellut tästä matkasta kavereideni kanssa ja joskus ihan hyvä kuulla jonkun ulkopuolisen mielipide asiaan kuin asiaan vaikkei kavereita aina täysin objektiivisina voi pitääkään. Yhteistä matkaa eron jälkeen pidettiin vähän outona juttuna, mutta toisaalta kypsempänä ratkaisuna kuin toisen vanhemman rannalle jättämistä ihan vain sen takia, etteivät aikuiset mahdu samalle reissulle. Sitä hieman kummasteltiin, että eroa pitkään suunnitellut osapuoli kuitenkin oli halunnut olla matkaa suunnittelemassa ja halusi mukaan lomailemaan vaikka oli nimenomaan halunnut pois perhe-elämästä ja toisen vanhemman läheisyydestä, tässä tapauksessa siis minun. Ihan hyvä pointti ja jos haluaisi spekuloida, voisi ajatella vaikka mitä. 

Oma arvioni on, ettei Ebba sen kummemmin ollut tätäkään asiaa miettinyt missään vaiheessa ja ajatteli lähinnä itseään. Kova stressi ja uupumus höystettynä vaihdevuosiin ilmeisesti liittyvällä unettomuudella ja muulla vaivalla tekevät varmasti horisontista melko kapean. Joskus tulevaisuudessa hän on ennen pitkää taas rentoutunut ja levännyt ja silloin näkökanta laajenee, asioista pystynee puhumaan fiksusti ja omia toimiaan tarkastelemaan kriittisesti, mutta sitä ei olisi ihan lähiaikoina odotettavissa. Sen verran saimme sovittua, että matkalla levätään ja ollaan asiallisesti ja yritetään nauttia rantalomasta. Oma mielipiteeni oli, että olisin joka tapauksessa mennyt lasten kanssa matkalle ja jos Ebba haluaa mukaan, käyttäytyy hyvin ja toimii perheen kanssa asiallisesti, niin tulkoon mukaan vaan. Arvelin, että hän viettäisi aika paljon aikaa omissa oloissaan. Olimme viettäneet lomia joka kesä eri puolilla ja tylsiä ne eivät koskaan olleet olleet ja tietyt rutiinit olivat iskostuneet reissuissa, joten jos ei muuten, niin rautaisella rutiinilla tämäkin menisi.