Maanantai alkoi kaiken kaikkiaan jotenkin pahaenteisissä merkeissä. Takana oikein hauska jokavuotinen poikain juopotteluviikonloppu ja olin ottanut pitämättömiä lomapäiviä tälle viikolle edellisten vuosien kevätreissujen kohmeloista viisastuneena. Enpä tiennytkään, miten tarpeeseen tämä kevätloma tulisi. Jotain kummallista pyöri mielessäni ja muistutti ikävästi menneestä. Autoni matkapuhelimeen lähettämä viesti siitä, että auto oli ollut sunnuntaina aamuyöllä kaupungin keskustassa herätti hämmennystä krapulaisissa ajatuksissani. Edellisenä iltana kotiin palatessani vaimoni, kutsuttakoon häntä nimellä Ebba, oli kertoillut käyneensä lauantaina tanssiharrastuksessaan ja tulleensa suunnilleen ihmisten aikoihin kotiin ja muuten viikonloppu oli mennyt rentoutuessa kotosalla. Nyt kumma tunne sanoi, ettei kaikki täsmää. Tässä vaiheessa hieman kontekstia historiastamme. 

 

Suhteessamme on parinkymmenen vuoden aikana ollut monenmoista eri vaihetta, pääosin hyviä, mutta viimeiset vuodet olleet vaikeampia. Neljä vuotta sitten Ebba jäi kiinni pettämisestä ja sitä puimme keskenämme tiiviisti ja pitkään. Oltiin lähellä eroa, mutta päätettiin, että pitää yrittää yhdessä eteenpäin. Kaikkihan ansaitsevan toisen mahdollisuuden ja meidän suhde tietysti myös. Tehtiin päätös yhdessä kääntää suhteen suunta entistä avoimemmaksi ja tehdä kaikki mahdollinen luottamuksen palauttamiseksi. Kaikenlaista enemmän tai vähemmän järkevää terapiaa keksittiin yhteisistä harrasteprojekteista avoimen suhteen kokeiluihin ja Tinderin ihmeellisen maailmaan. Pitkistä avoimista tunnekeskusteluista seksileluihin tutustumiseen ja siitä edelleen luontevasti kodin sisustukseen. Kuitenkin viimeisen parin vuoden aikana olimme jättäneet avoimen suhteen ja ulkopuolisten kanssa kokeilut pois. Kokemukset vaihtelivat hyvistä karmeisiin. Parhaimmillaan ne olivat melkoinen piristys, mutta pahimmillaan näkemyserot säännöistä aiheuttivat riitaa eivätkä ainakaan parantaneet muutenkin heikkoa luottamusta. Sovittiin, että mennään ilman ja palataan ikäänkuin normaaliin päiväjärjestykseen toistaiseksi. Aika sitten näyttää, miten yhteiselo jatkuu.  Ja yhteiselo oli jatkunut vaikkakin välillä kiristi hermoja ja riideltiin menneistä. Luottamus tuntui silti palailevan pikkuhiljaa ja hyviäkin hetkiä, avoimmuutta ja huumoria oli mukana. Itsestäni näin jälkikäteen ajateltuna tilanne tuntui kai ainakin toiveikkaalta ja homma eteni arjen pyörittämisen ja muiden kevättouhujen parissa.

 

Nämä ajatukset mielessäni kuulin kun ovi kävi ja Ebba palasi töistä. Jonkun aikaa hän puuhasi ja kolisteli yläkerrassa ja sitten tuli alakertaan ja katseemme kohtasivat makuuhuoneen ovella. Hetken aikaa juteltiin niitä näitä kuulumisia ja sitten kysäisin tästä viikonlopun autoilusta ihan suoraan, että vähän kummallista viestiä oli puhelimessa ja että miten sulla tuo viikonloppu oikein meni. En olisi oikeastaan halunnut tivata menemisistä, koska näiden menneiden takia olimme vältelleet epäluottamuksen herättämistä ja riitelyä. Ebba ei hermostunut vaan totesi, että nyt kai pitäisi sitten puhua suu puhtaaksi. Hänen kasvonsa ikään kuin jäätyivät ja hän kertoi jo pitemmän aikaa olleensa yhteydessä tuntemaansa ruotsalaiseen liikemieheen ja näki nyt hyvän tilaisuuden viettää koko illan ja yön hänen kanssaan kaupugilla hotellissa mainiten vielä, ettei kyse ole suhteesta vaan yksittäisestä tapaamisesta. Samaan hengenvetoon Ebba mainitsi, ettei ole aikoihin tuntenut oikeanlaista rakkautta minua kohtaan ja jo pitempään myös harkinneensa eroa ja pois muuttamista. Koko tilanne tuntui yhtäkkiä epätodelliselta. Vaikka olinkin aloittanut kyselemällä hänen menemisistään, en odottanut mitään tällaista vastauksena. Täytyy sanoa, että Ebba osaa tarvittaessa yllättää. Koin pudonneeni johonkin Kauniit ja Rohkeat - kohtaukseen sillä erotuksella, että tässä saippuaoopperassa ei vaihdettu vaatteita joka kohtauksen välissä.

 

Lievän kankkusen terästämän huutoraivarin jälkeen totesin, että näinhän se on sovittu, että pettämistä ei enää meillä suvaita ja tässä hetkessä parasta olisi sitten häippästä saman tien. Ebba tokaisi siihen tyynesti, että täytyypä soittaa. Hämmentävällä tehokkuudella sijaisasunto kaupungin keskustasta varmistui yhdellä nopealla puhelinsoitolla ja sen kuulemma sai pariksi viikoksi, joka kuulemma oli juuri se aika, joka tarvitaan vuokra-asunnon saamiseen tältä asuinalueelta. Ebba todella pystyi yllättämään tehokkuudellaan. Teini-ikäisistä lapsistamme vain yksi oli kotosalla ja hänet Ebba kävi pikaisesti hyvästelemässä. Noin vartin päästä hän olikin jo ovella laukku kädessään. Hyvästelin hänet yhtä aikaa hölmistyneenä ja vedet silmissä ja jäin katselemaan ikkunasta, kun Ebba painoi laukku perässään välillä puolijuoksua kohti bussipysäkkiä.

 

Jos heräisi joka aamu samaan päivään, kuten Groundhog Day-elokuvassa ja se olisi tämä päivä, se saattaisi olla melko lähellä helvetin määritelmää. Päivän painuessa iltaan ja yöhön makasin sängyssä pohtien edelleen välillä, onko tämä tämänpäiväinen todella tapahtunut. Olin jutellut illan aikana pikaisesti muidenkin lasten kanssa siitä, että äiti lähti joksikin aikaa pois sekä kävin ostamassa suklaata nuorimmaiselle, joka oli selvästi järkyttynyt tapahtuneesta. Nyt muiden nukkuessa makasin yksin poikkeuksellisen hiljaisessa yössä, kissatkin olivat hiirenhiljaa. Mietin, mitä tässä nyt sitten pitäisi tehdä. Onko niin, että seuraava vuosi on yhtä sumua, kuten olen kuullut eronneilta tutuilta vai onko kohta tulossa hermoromahdus. Juomaan en ihan vähään aikaan alkaisi, sen verran harvoin muutenkin tulee kipattua. Enkä muutun hoitamattomaksi lihavaksi ukoksi, jonka voi bongata lähikaupan kassalta ostamassa makkaraa ja kaljaa. Se kohtalo on toivottavasti varattu vain niille miehille, jotka häädetään kotoaan yksinäisiksi viikonloppuisiksi. Entä sydänkohtaus, minkälainen järkytys on tarpeeksi suuri siihen, että pumppu menee rikki? Eromiehiä on tässä maassa paljon, jos uskoo iltapäivälehtiin. Ihme, ettei heille ole mitään reality-sarjaa. Ehkä kuitenkin suurin ja ahdistavin kysymys mielessäni oli, että miten tästä nyt eteenpäin. Kysymykset mitä ja miksi tapahtui tulivat vasta seuraavana. Näissä levottomissa ajatuksissa vaivuin hetkeksi uneen, kun aamu jo valkeni.